Voiko nainen toimia seurakunnan vanhimpana?

Helluntaiherätyksessä seurakunnan hengellistä toimintaa johtaa Raamatun mukaisesti vanhimmisto Vanhimmiston jäsenet valitaan Raamatussa annettujen ohjeiden perusteella niistä henkilöistä, joiden hengellinen kasvu ja kyvyt ovat antaneet valmiudet tähän tehtävään. On esitetty kysymyksiä siitä, eikö naisia voitaisi valita myös seurakunnan vanhimmistoon. Naisten sopivuutta seurakunnan vanhimmaksi on puolustettu monilla eri perusteilla, sivuuttamalla Raamatun kanta asiassa.  Naisvanhimmuutta on puolustettu mm. ihmisten tasa-arvolla ja erilaisella kulttuurilla, mitä se oli apostolisena aikana. Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole aliarvioida naisia hengellisesti tai muulla tavalla. Naiset ovat tehneet uhrautuvasti työtä evankeliumin sanoman viemisessä ja monella muullakin tavoin seurakunnissa. Kysymys on Jumalan asettamasta asemasta ja työjaosta seurakunnassa ja perheessä miesten ja naisten kesken. Kapinoinnista Jumalan tahtoa ja järjestystä vastaan siitä on jo riittävästi kielteisiä kokemuksia, jotka näkyvät perheissä mm. lisääntyvinä avioeroina.

Seurakunnassa on erilaisia tehtäviä ja armolahjatkin ovat erilaisia. Jumala ei ole jakanut tehtäviä ja armolahjoja koskaan tasa-arvon perusteella kaikille. Kaikki eivät voi tasa-arvoon vedoten olla myöskään seurakunnissa vanhimpina. Miesten ja naisten tasa-arvoa puolustetaan kaikessa, viittaamalla 1) ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa”. Irrottamalla lause asiayhteydestään saadaan väärä kuva asiasta. Uskossa vanhurskaaksi tulemisessa ei ole miestä eikä naista. Siinä asiassa ovat mies ja nainen yhdenvertaisia Jumalan edessä.

Jeesus ei muuttanut miehen ja naisen asemaa

Jeesus sanoi, ettei hän tullut lakia ja profeettoja kumoamaan, vaan täyttämään. Jeesus ei muuttanut Vanhan testamentin säädöksiä siltä osin, mitä ne koskivat naisen asemaa. Puheet naisten sortamisesta ja sieluttomuudesta eivät ole kuuluneet koskaan elävän uskon piiriin, naisia on arvostettu apostolisesta ajoista lähtien. Seurakunnan vanhimman kohdalla ei ole kysymys vain sopivuudesta, vaan Jumalan valinnasta asettaessaan miehen eri tehtävään kuin naisen. Valinta perustuu luomisjärjestykseen, ensin luotiin mies ja sitten vasta nainen 2) ja sen jälkeen Jumalan miehelle antamaan asemaan ”ja hän on sinua vallitseva”. 3) Vaikka molemmat mies ja nainen, ovat luodut Jumalan kuvaksi, tämä ei tee tyhjäksi naisen alistettua asemaa, eikä sitä, että nainen luotiin miehelle avuksi 4). Paratiisissa Eeva halusi tulla Jumalan kaltaiseksi, yhtä suureksi ja mahtavaksi ja otti kielletyn puun hedelmän. Aadam alistui Eevan johdettavaksi. Kun on kysymys seurakunnan vanhimmasta, ei mennä yli sen, mitä on kirjoitettu, eikä kuunnella mitä se ”vanha käärme” sanoi jo Eevalle paratiisissa: ”Onko Jumala todellakin näin sanonut?”

”Älkää mukautuko tämän ajan mukaan”

Emme voi mukautua kulttuurin mukaan. Nykykulttuuriin kuuluu paljon sellaista mitä Raamattu ei hyväksy. Esim. mm. vapaat sukupuolisuhteet, homo, – ja lesbosuhteet ja avioerot. Kulttuurit muuttuvat, mutta Jumala sana on muuttumaton.

Seurakunnan vanhimpia koskevassa asiassa on kritisoitu Paavalin seurakunnan vanhimmalle asettuja vaatimuksia esim. sillä, jos noudatettaisiin kirjaimellisesti Paavalin antamia ohjeita, niin vanhimmaksi eivät sopisi naimattomat tai lapsettomat miehet. Apostoli Paavalin mukaan seurakunnan kaitsijan tulee olla yhden vaimon mies, ei nainen, vaan mies. Tässä korostetaan erikoisesti sitä, ettei seurakunnan kaitsijalla saa olla monia vaimoja, eikä sitä, että hänellä tulee olla vaimo. 5). Samaa tarkoittaa myös se, että jos hänellä on lapsia, niin ne tulee olla uskossa, eikä sitä, että hänellä tulee olla lapsia. Nykyaikana jolloin on paljon avioeroperheitä ja miehillä saattaa olla kaksi, jopa useampiakin perheitä aikaisemmista avioliitoista ja useitakin elossa olevia vaimoja, on kyseenalaista sopiiko tällainen mies seurakunnan vanhimmaksi.

Naisvanhemmuuden puolesta on esitetty väitteitä, että kreikankielessä painopiste on sanassa yksi, eikä sanassa mies, sen perusteella, että se olisi ollut kreikan kielelle ominainen ilmaus tai kreikassa tällöin vallinnut puhetapa. Tällaisen tulkinnan mukaan ei ollut kysymys lainkaan miehestä, vaan sanasta yksi. Koko ajan kysymys on kuitenkin miehestä, jolla sai olla vain yksi vaimo.

Naisille annettu eri asema kuin miehille

Kristuksen sovitustyö koskee samalla tavalla miehiä ja naisia 6). Tämä ei tee tyhjäksi synnin seurauksia. Syntiinlankeemuksen seurauksena kuolema tuli ihmisen osaksi. Kristuksen sovitustyöstä huolimatta kuolema on edelleen kaikkien ihmisten osa. Synnin seurauksena kirous tuli myös ihmisten osaksi. Naisen osaksi tuli synnyttää lapsia kivulla ja muut (raskauden) vaivat ja hänet alistettiin miehen valtaan.7) Raamatun mukaan nainen ei saa johtaa miestä. Hepreankielessä sana, joka merkitsee ”vallitseva” tarkoittaa sitä, että vaimo on alistettu miehen vallan alle. Sama sana tarkoittaa heprean kielessä myös valtiota, joka hallitsee kansalaisiaan.

”Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niin kuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset”. 8) Tässä tämä asia on ilmaistu selvästi. Päätä tarkoittava kreikankielinen sana ”kefale”, tarkoittaa Novumin mukaan yksinomaan päätä, mistään muusta vaihtoehdosta ei edes mainita. Asiayhteys ilmaisee sen mitä sanalla tarkoitetaan, ja 22 ja 24 jakeet puhuvat alamaisuudesta päätä kohtaan. Nainen luotiin miehelle avuksi ja miestä varten eikä vallitsemaan miestä. 9) ”Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää”. 10)

Naisvanhemmuutta on puolustettu sillä, että kreikan kielen sana ”authentein” esiintyy vain kerran UT:ssa 11) ”mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa”. On väitetty, että tästä olisi vedetty johtopäätös ettei nainen ei saa johtaa. 12) ja 24:ssa esiintyy sana ”hypotasso” kahdesti. Tämän sanan kaikki käännösvaihtoehdot ovat saman suuntaisia ja tarkoittavat alamaisuutta, alistumista tai alistamista.

Paavali ei kieltänyt naisilta kokonaan opettamista, sallihan naisen, (Priskillan) opettaa. Varsinaisesti opetustehtävä kuuluu miehille. Periaatteena Raamatussa on  se, ettei naiset johda seurakuntaa. Opetuksesta ja sen suunnasta vastuu tulee olla miehillä, vaikka naiset auttaisivatkin opettamisessa. Naiset ovat miehiä tunteellisempia ja tämän johdosta helposti harhaanjohdettavia ja myös herkemmin miehiä mystiikkaan taipuvaisia. On väitetty, että Paavalin suhtautumiseen vaikutti gnostilaisuus, jota esiintyi ensimmäisten kolmen vuosisadan aikana.

Naisen asema ja tehtävät seurakunnassa

Jos halutaan pitäytyä Jumalan sanaan ja toimia sen pohjalta, niin naisten sopivuudesta seurakunnan vanhimmiksi ei voitaisi edes ajatella. Seurakunnan vanhimmaksi sopivuus on ratkaistava sen perusteella, mitä Raamatussa on siitä kirjoitettu. Sitä ei voida ratkaista sen mukaan mikä on käytäntö jossain muualla maailmassa.

Miehen asemaa seurakunnan vanhimpana ei voida muuttaa, tulkitsemalla Raamattua eri tavalla miten se on kirjoitettu. Jos otetaan jokin erillinen sana tai lause asiayhteydestään ja tulkitaan sitä kieliopillisilla termeillä, ottamatta huomioon samalla Raamatun kokonaisnäkemystä, saadaan asiasta sellainen oppi mitä kulloinkin halutaan.

Naisten sopivuutta seurakunnan vanhimmiksi ei ole mahdollista ratkaista tasa-arvon käsitteen tai tasa-arvolain perusteella, koska Jumalan laki on maallisten lakien yläpuolella.

Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on hyvin suhteellinen käsite samoin kuin miesten ja naisten välinen tasa-arvo. Jumala on luonut naisen erilaiseksi kuin miehen. Nainen on täysin erilainen ihminen kuin mies, fyysisesti ja myös psyykkisesti. Ihmiset eivät ole, miehet miehinä ja naiset naisina myöskään keskenään koskaan tasa-arvoisia. Toinen on syntymästään saakka jo erilainen, esim. luonnonlahjojen perusteella. Sama koskee myös hengellisiä lahjoja, niitäkin saamme vain sen mukaan kuinka Henki itse niitä jakaa. Yhteistä kaikille, niin naisille kuin miehillekin on se, että Jumala on luonut meidät omaksi kuvakseen. ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”. 13)

Seurakunnassa on paljon erilaisia tehtäviä, joista monet sopivat naisille ehkä paremmin kuin miehille. Tällaisia tehtäviä ovat mm. pyhäkoulu- ja kerhotoiminta. Nämä ovat seurakunnan arvokkaimpia ja vaativampia tehtäviä. Monet seurakuntiemme jäsenistä ovat tulleet uskoon em. toiminnan kautta. Tässä tehtävässä tarvittaisiin naisten lisäksi myös miehiä. Miesten puute tässä työssä on saanut aikaan mahdollisesti sen, että miehiä on uskossa vähemmän kuin naisia, koska uskoon tuleminen tapahtuu usein jo lapsena tai nuorena.

Naiset haluaisivat päästä johtamaan seurakuntaa

Naisten pyrkimykseen päästä johtamaan seurakuntia on vaikuttanut feministinen liike,  naisten korkea koulutustaso ja yleinen yhteiskunnallinen kehitys, joka on avannut naisille mahdollisuudet päästä samoin tehtäviin kuin miehetkin. Samaan suuntaan on vaikuttanut naisten eteneminen myös johtaville paikoille eri aloilla yhteiskunnassa ja politiikassa. Työssä käynnin johdosta naiset ovat myös itsenäistyneet ja se on vaikuttanut siihen, ettei naiset halua alistua enää miesten johdettaviksi kotona eikä myöskään seurakunnassa. Raamatun arvovallan vähentyminen ja sen sanoman kyseenalaistaminen kulttuurieroihin vedoten, on vaikuttanut tähän kehitykseen samoin kuin myös auktoriteettien kunnioituksen vähentyminen ajan hengen mukaisesti.

Oliko alkuseurakunnassa naisia vanhimpina – ja apostoleina?

Naisten vanhimmuutta seurakunnan johdossa on puolustettu seuraavalla Raamatun sanalla: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa”. 14) Irrottamalla lause asiayhteydestään saadaan väärä kuva asiasta. Uskossa vanhurskaaksi tulemisessa ei ole miestä eikä naista. Siinä asiassa ovat mies ja nainen yhdenvertaisia Jumalan edessä.

Naisvanhimmuutta puolustettaessa on esitetty myös olettamus, että alkuseurakunnassa olisi ollut naisvanhimpia, mutta heitä ei ole mainittu nimeltä, koska kaikkia miesvanhimpiaankaan ei ole nimeltä mainittu. Olettamuksista ei voida tehdä oppia, jonka mukaan seurakunnissa pitäisi toimia. ”Ei yli sen, mikä kirjoitettu on”. 15)

Naisten hengellistä johtajuutta puolustettaessa on esitetty väitteitä, että apostolisena aikana ainakin Foibe ja Priskilla olisivat olleet naisvanhimpia. Raamatussa ei sanota, että he olisivat olleet seurakunnan vanhimpia. Naisten kohdalla ei ole kyseessä tehtävään sopimattomuus, vaan raamatullisesta periaatteesta, tehtävästä, joka on annettu miehille.

Foibe toimi seurakunnassa palvelijana, ei vanhimpana. Hän oli avuksi monille, myös Paavalille. Seurakunnassa on erilaisia tehtäviä, joissa naiset voivat olla apuna, kuten Foibe. 16) Priskalle toimi miehensä Akylaan kanssa ja selvittivät yhdessä Jumalan tien Apollokselle, ”joka puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen”. 17) Tässäkään tapauksessa ei käy ilmi, että hän olisi ollut seurakunnan vanhin. Naiset ovat selvittäneet monille ihmisille Jumalan tien, olematta silti seurakunnan vanhimpia, ja saaneet paljon aikaan hengellisessä työssä.

”Tervehdys Andronikukselle ja Juniaalle, heimolaisilleni ja vankeustovereilleni, joilla on suuri arvo apostolien joukossa ja jotka jo ennen minua ovat olleet Kristuksessa”. 18)

On esitetty myös väitteitä, että apostoleinakin olisi ollut naisia. Esimerkiksi Junia, koska hän oli vankeudessa apostolien joukossa. Juniasta ei sanota, että hän olisi ollut apostoli tai nainen. Junias oli Paavalin heimolainen tai sukulainen ja vankitoveri apostolien joukossa. Vankitoverina oleminen ei tee häntä apostoliksi. Nimen perusteella ei voida olla varmoja siitä, että Junias oli nainen. Junias, jos hän olisi ollut nainen, hän saattoi olla Andronikuksen mies samoin kuin Priskalle ja Akylaan olivat pariskunta.

Seurakuntien toiminnassa tarvitaan naisia

Naisten osuus seurakuntien monissa eri toiminnoissa on vähentynyt huolimatta siitä, että naisten osuus seurakuntien jäsenistä on miehiä suurempi. Tämä ei aiheudu siitä, ettei naisilla olisi ollut mahdollisuuksia erilaiseen toimintaan seurakunnissa. Miehet ovat huomioineet naisia entistä enemmän seurakuntien toiminnassa. Naisille on pyritty antamaan seurakunnissa erilaisia tehtäviä, lukuun ottamatta vanhimman ja diakonin tehtäviä.

Monissa seurakunnissa on ollut ongelmana se, ettei naiset ota tehtäviä vastaan seurakunnassa. Tähän on ollut vaikuttamassa naisten työssäkäynti, jonka lisäksi naiset kantavat vastuuta miehiä enemmän lapsista ja kodista. Naisten työssäkäynti ja perheestä huolehtinen ovat vieneet naisilta usein ajan sekä mahdollisuudet osallistua seurakuntien toimintaan.

Tämän vuoksi monissa seurakunnissa on ollut vaikeuksia saada pyhäkoulunpitäjiä ja kerhonohjaajia. On seurakuntia, joissa näitä tehtäviä ei tee kukaan. Sama koskee usein myös joululehtien myyntiä ja keräyksiä kodeissa.

Näitä tehtäviä hoitavat usein miehet, vaikka heitä on naisia vähemmän. Miten naiset ehtisivät toimia sitten seurakunnassa vanhimpina? Naiset eivät saa vetäytyä pois vastuusta seurakunnan työstä sen perusteella, ettei he saa johtaa seurakuntaa. Työ on Herran ja hän maksaa palkan siitä sen mukaan kuinka olemme olleet uskollisia siinä tehtävässä, jonka hän on itse kullekin meille uskonut.

Seurakunnassa jää naisille monia tehtäviä, joihin he sopisivat mahdollisesti miehiä jopa paremmin. Evankelistana naiset voivat olla miehiä parempia, sillä he voivat julistaa evankeliumia sellaisella herkkyydellä ja tunteella  joka vaikuttaisi paremmin kuulijoihin kuin miesten julistus. Vaikka ihminen tulee uskoon vain Jumalan sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksen kautta, on inhimillisilläkin tekijöillä oma osuutensa siihen miten evankeliumin sanoma saavuttaa kuulijansa. Naisilla on evankelistan tehtävään luontaisia edellytyksiä enemmän kuin miehillä, koska nainen on luotu miestä teräväsanaisemmaksi ja kielellisesti ilmaisukykyisemmäksi.

Seurakunnat tarvitsevat naisia evankeliumin julistajina, kotilähetystyöntekijöinä, kirjaevankelistoina, pyhäkoulujen ja kerhojen pitämisessä, henkilökohtaisessa todistamisessa – ja evankelioimistyössä, kirjallisuus, radio-, tv-, video-, kotilähetystyössä,  kirjojen ja joululehtien myyntityössä  ja  erilaisten keräysten ja myyjäisten järjestämisissä ym.  Nämä tehtävät  vaikuttavat seurakunnan kasvuun usein enemmän kuin johtaminen.

Naisevankelistoista puutetta

Seurakuntien naisevankelistoja on kohdannut kato. Syy tähän ei ole yksinomaan palkassa, usein evankelistat eivät saaneet palkkaa aikaisemminkaan. Tämän päivän naisille on ollut tärkeämpää urakehitys ja asema yhteiskunnassa. Naiset eivät ole halunneet jäädä elämään miehen ”siivellä” tai jäädä evankeliumin työn vuoksi yksinäisiksi kuten ennen. Naiset ovat halunneet olla itsenäisiä myös taloudellisesti, seurauksena on ollut evankelistakato.

Syitä tähän kehitykseen on ollut ennen kaikkea kotikasvatus, maallisten arvojen korostaminen ja elintasokilpailu myös uskovissa kodeissa.

Seurakunnassa olisi  tehtäviä myös naisille

Vaikka naiset eivät toimisikaan seurakunnassa vanhimpina, tehtäviä heille riittää. Ne ovat osittain erilaisia samoin kuin armolahjatkin. Miehille on annettu tehtäväksi seurakunnan johtaminen. Tämä ei ole traditio, piintynyt tapa, eikä isien perinnäissääntö, vaan lähtee suoraan Raamatun sanasta. On väitetty, että naisten osuus seurakuntien työssä on vähentynyt sen vuoksi, ettei heitä kuulla seurakunnan päätösprosessissa. Tämä väite ei pidä paikkaansa. Naisilla on ollut vaikutusmahdollisuuksia vaikuttaa seurakunnan toimintaan, koska tärkeimmät asiat on päätetään seurakunnan asiakokouksissa, joissa naiset ovat olleet enemmistönä. Vaikutusmahdollisuuksien puute ei ole peruste sille, ettei oteta vastuuta seurakunnan työstä. Eivät kaikki miehetkään ole vanhimmistoissa ja johda seurakuntaa. Ongelmana seurakunnissa on vastuunkantajien puute. Sitoutumattomuus koskee niin miehiä kuin naisiakin.

Seurakunnan johdon vaihtaminen ei ratkaise seurakunnan ongelmia

On väitetty myös, että Raamatun kirjaimellisen tulkinnan takia jonka vuoksi naiset eivät saa johtaa seurakuntaa sen vanhimpina, niin monet seurakuntamme polkevat tästä syystä paikallaan tai taantuvat. Seurakuntien paikallaan polkeminen ja taantuminen eivät aiheudu Raamatun kirjaimellisesta tulkinnasta. Päinvastoin, se on aiheutunut osittain siitä syystä, että lipsuttu Raamatun sanasta. Vuosikymmeniä sitten,  jolloin ihmisiä tuli uskoon ja perustettiin seurakuntia Raamattua tulkittiin ehkä liiankin kirjaimellisesti ja usein myös taitamattomasti. Nyt ei uskalleta puhua enää raamatullisesta kasteesta, seurakunnasta, avioeroista ja synneistä, peläten ihmisten loukkaantumista. Välttämällä Raamatun kirjaimellista tulkintaa ja olemalla enemmän maailmanmukaisia seurakuntiemme toiminta taantuu edelleen, ja jäsenmäärät vähenevät sekä ikärakenne tulee entistäkin vanhimmiksi seurakunnissa.

Liberaalinen Raamatun tulkinta ei ole ratkaisu seurakunnan ongelmiin

Tilannetta ei korjata liberaalisemmalla Raamatun tulkinnalla, eikä naisten ottamisella seurakuntien vanhimmiksi. Evankeliumin sanoman vieminen ei ole vain johtamiskysymys. Evankeliumin sanoman etenemistä ei auta se, jos muutama nainen seurakuntaa kohti pääsisi  seurakunnassa vanhimmistoon. Avain seurakunnan kasvulle on Pyhän Hengen voimassa julistettu sanoma ja pitäytyminen Raamatun sanaan. Jos ihmisiä ei tule uskoon kun vanhat jäsenet kuolevat pois seurakunnista eikä heidän tilalleen tule uusia, ei tarvita enää sitten seurakuntien johtajia ja vanhimpiakaan. Nyt tarvitaan naisia ja miehiä, joilla on näky hukkuvista sieluista. ”Missä näky puuttuu, siellä kansa hukkuu”. 19)

Tyytymättömyys vallitsevaan tilanteeseen on herättänyt valtataistelua maallisissa valtakunnissa. Näin ei saa olla Jumalan seurakunnassa. Vallanvaihdoksien avulla on luultu voitettavan yhteiskunnassa olleet ongelmat, seurauksena on ollut usein entistä suuremmat vaikeudet, anarkia ja sekasorto.

Seurakuntien kasvuun liittyvät ja muut ongelmat seurakunnissa, eivät ratkea vallanvaihdon avulla ja sillä että seurakuntien vanhimmiksi valittaisiin myös naisia. Herätyksen puute ja seurakuntien kasvuun liittyvät ongelmat aiheutuvat monista eri syistä eikä vain seurakuntien johtamisesta. Ongelmien ratkaisu on uusi herätys ja uusi näky Jumalan valtakunnan työstä.

Leo Koukku

Viitteet:  1) Gal.3:28, 2) 1 Moos. 1:27, 3) 1 Moos. 3:16, 4) 1 Moos. 2:18, 5) 1 Tim.3:2 ja Tiit. 1:6, 6) I Tim. 2:14, 7) 1 Moos. 3:16, 8) Ef. 5: 22-24, 9) 1 Kor.11:7-9, 10) 1 Kor. 11:3, 11) 1 Tim. 2:12, 12) Ef. 5:22, 13) 1 Moos. 1:27, 14) Gal.3:28, 15) 1. Kor. 4:6, 16) Room. 16:1, 17) Apt.18:24-26, 18) Room. 16:7, 19)  Snl. 29:18 (engl. käännös).