Raamatullinen kaste

Kaste on menemistä ulkopuolelle leirin

Kaste on ollut erottava tekijä aina Jumalan kansan ja tämän maailman välillä. Samalla tavalla, kun se erotti Israelin kansan ja Egyptiläiset, se erottaa edelleen Jumalan kansan tästä maailmasta. Kaste on menemistä ulkopuolelle leirin. Apostoli Paavali kirjoittaa Tit. 3:5, jossa hän sanoo: ”hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta”.

Kaste merkitsee menemistä ulkopuolelle tämän maailman leirin. Hepr. 13:13-14 kehotetaan menemään, hänen (Jeesuksen) tykö ”ulkopuolelle leirin”, hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.

Piet. 3:21 on kirjoitettu: ”Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta”. Joissakin raamatun käännöksissä puhutaan hyvän omantunnon liitosta Jumalan kanssa, koska kreikankielen alkutestin sana (eperotema) voi merkitä myös hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Toisin sanoen ihminen haluaa ottaessaan kasteen tehdä liiton Jumalan kanssa ja säilyttää puhtaan omantunnon Jumalan edessä. Apostoli Paavali kirjoittaa (Tit. 3:5) ”hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta”.

Seurakuntaa tarkoittava kreikankielinen sana eclesia tarkoittaa ihmisiä, jotka on kutsuttu ulos maailman leiristä. Ottaessaan vastaan kasteen ihminen osoittaa siinä Jumalalle, että hän haluaa elää uutta elämää Jumalan yhteydessä. Kaste merkitsee hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta.

Kaste on vanhan ihmisen hautaamista

Piet. 3:21 sanotaan, että tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa kasteena. Heti sen perään todetaan, ettei kaste poista lihan saastaa, joka on syntiä. Synnistä on tehtävä parannus. Parannus merkitsee elämän muutosta ja luopumista vanhasta syntielämästä. Kasteessa vanha ihminen haudataan ja sen jälkeen alkaa uusi elämä Jumalan yhteydessä. Apostoli Paavali kirjoittaa: Room. 6:4. ”Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman”.

Paavali jatkaa samasta asiasta Kol. 2:12 ja hän sanoo siinä: ”ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista”. Ensin haudataan Kristuksen kanssa ja sitten herätetään uuteen elämään hänen yhteydessään.
Kaste merkitsee myös kastamista Kristuksen kanssa kuolemaan niin kuin Room. 6:3. on sanottu: ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut”? Room. 6:6. ”kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi”;

Kaste merkitsee uudessa elämässä elämistä

Uudessa elämässä eläminen merkitsee luopumista siitä elämästä jota on ennen eletty. Se elämä kuuluu vanhan ihmisen elämään. Ef. 4:22. sanotaan: ”että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten”. Ja 1. Kor. 5:8 sanotaan: ”Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa”

Uusi elämä Jumalan yhteydessä edellyttää synnistä luopumista. 1. Kor. 6:9-11 sanotaan: ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei aviorikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä”.

Joh.3:36, on sanottu: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä”.
Jeesus on tullut, että meillä olisi iankaikkinen elämä. Apostoli Paavali sanoo iankaikkista elämää myös Jumalan armolahjaksi. (Room. 6:23). ”Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme”. Tämä on armolahjoista suurin ja käsittämätön tässä katoavaisuuden maailmassa.
Sana iankaikkinen merkitsee iäti pysyvää, katoamatonta, päättymätöntä, ääretöntä ja ikuista. Se on Jumalan lahja häneen uskoville. Ihmiset, jotka eivät ole uskossa Jumalaan, heillä ei ole iankaikkista elämää Jumalan luona. Heillä 1.Joh.5:13 mukaan ei ole elämää lainkaan. ”Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä. ”Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää”.

Luonnollinen ihminen on jo eläissään kuollut

Elämän vastakohta on kuolema. Luonnollisessa olotilassa elävä ihminen on eläissään jo kuollut.
Ef. 2:1. mukaan ihmiset, jotka eivät ole uskossa ovat kuolleita. ”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne”. Jeesus on sanonut Joh.10:10. ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Uudemmassa käännöksessä sanotaan yltäkylläinen elämä. Luonnollista ihmistä tarkoittava sana Raamatussa kreikankielessä on ”psykhê” Tämä sana tarkoittaa myös sielua. Luonnollisia ihmisiä ovat luonnollisessa tilassa olevat ihmiset ilman Jumalaa.

Luonnollisista ihmisistä Raamatussa sanotaan, että he ovat sielullisia, Henkeä heillä ei ole. Ihmiset, jotka elävät luonnollisen ihmisen elämää, he eivät ole päässeet osallisiksi Jumalan uudestisynnyttävästä Hengestä. He ovat tämän vuoksi kuolleita. Luonnollisille ihmisille ovat hengelliset asiat hullutusta. 1 Kor. 2:14 sanotaan: ”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti”.
Luonnolliselle ihmiselle ovat luonteenomaisia sen sijaan lihan teot, joita voisi sanoa vaikka vihan hedelmiksi. ”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset” (Gal.5:19-21).

Uudestisyntynyt ihminen on uusi luomus

Ihminen joka on Kristuksessa, on Raamatun mukaan uusi luomus. Uusia luomuksia, uusia ihmisiä uudestisyntymisen perusteella. 2. Kor. 5:17. sanotaan: ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut”. Kun ihminen syntyy uudesti, hän syntyy Jumalan Hengestä ja saa uuden elämän, joka on lähtöisin Jumalasta.
Ihminen tulee uudestisyntymisen perusteella osalliseksi jumalallisesta elämästä. Uudestisyntynyt ihminen on siis uusi luomus; ”Luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme” (Efes. 2:10). Kun ihminen tulee uskoon niin hän uudestisyntymän kautta tulee siirretyksi kuolemasta elämään” (Joh.5:24).

Uudestisyntymisessä Jumalan lapseksi, siinä ihminen pääsee osalliseksi jumalallisesta olemuksesta ja elämästä, josta Raamattu käyttää kreikankielessä sanaa dzoe. Tämä tarkoittaa Jumalasta tullutta elämää. Raamattu nimittää kastetta uudestisyntymisen pesuksi. Ensin täytyy syntyä ennen kuin voidaan pestä. Kun ihminen syntyy tähän maailmaan, ei häntäkään voida pestä ennen kuin hän on syntynyt.
Apostoli Paavali kirjoittaa Tit. 3:5, jossa hän sanoo: ”hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta”.

Raamatunmukaisen kasteen esikuva

Kasteen esikuva oli Israelin Jumalan valitun kansan lähtö Egyptistä. Egypti kuvaa tätä maailmaa. Israelin kansa lähti pois sieltä Jumalan johtamana. Hän johti heitä päivällä pilvipatsaassa ja yöllä tulipatsaassa. Heidän matkansa kulki läpi punaisen meren ja se erotti lopulta heidät egyptiläisistä, jotka hukkuivat siihen. Israelin kansan matka jatkui sen jälkeen erämaan läpi kohti luvattua maata Kaanaata. Luterilainen kirkko pitää ympärileikkausta kasteen esikuvana. Tämä ei ole Raamatun mukaan kasteen esikuva, ympärileikkaus koski vain poikalapsia. Vallitsevaa katolilaista perinnettä täytyy puolustaa kaikilla mahdollisilla keinoilla vaikka Raamatusta ei löydy perusteita lapsikasteelle.

Raamatun mukaan tämä kuvaa uskovan matkaa kohti luvattua maata taivasta kohti. Egypti kuvaa tätä maailmaa, josta Jumala johtaa omansa pois. Israelin kansasta sanotaan 1. Kor. 10:2. ”ja saivat kaikki kasteen Mooseksen pilvessä ja meressä. Israelin kansan vaellus kohti luvattua maata oli esikuva kasteesta. Piet. 3:21. ”Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta”. Kaste ei poista lihan saastaa – syntiä, siitä on tehtävä parannus. Kaste on myös uudestisyntymisen peso. Kaste kuvaa myös hautaamista, (Kol. 2:12). ”ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista”.

Kaste ei ole kompastuskivi kenellekään rehelliselle uskovalle, joka haluaa toimia Jumalan sanan mukaan. Kompastuskiveksi se muodostuu vain niille, jotka eivät tottele Jumalan sanaa. Apostoli Pietari sanonut:

1. Piet. 2:8 että se muodostuu niille ”kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi” Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin”.

Uskovien kaste ei ole uudestikastamista

Jos uskoon tullut ihminen menee kasteelle, vaikka hänelle olisi suoritettu ns. lapsikaste niin kysymyksessä ei ole uudelleen kastaminen, koska häntä ei ole kastettu Raamatun mukaisella kasteella. ”Lapsikaste” ei ole kastetavankaan mukaan lainkaan sama toimitus, mitä on Raamatullinen uskovien kaste. Kastetavan perusteella lapsikaste ei ole lainkaan kastamista, vaan se on kastelemista. Ihminen, jota ei ole kastettu Raamatun mukaisella kasteella ja hän menee kasteelle uskoon tulemisen jälkeen, kysymyksessä ei ole silloin uudelleen kasteelle menemisestä. Raamatullinen kaste ei ole myöskään aikuiskaste, vaan se on uskovien kaste.

Lapsikaste ei ole ollut käytössä varhaisina aikoina

Lapsikasteen puoltajat väittävät, että kirkkoisä Origenes 185-254 on sanonut, että lapsikaste olisi ollut käytössä jo 250 luvulla ja että kirkolla on ollut tapana kastaa lapsia. Tämä on väite on peräisin Hieronymuksen ja Rufinuksen tekemästä väärästä latinankielisestä käännöksestä. He ovat itse tunnustaneet tehneensä lisäyksiä Origeneen lausuntoihin. Tällainen väite puuttuu Origeneksen alkukielisestä tekstistä kokonaan.

300 -luvulla pyhien toimitusten käsitettiin vastaavan pakanallisia mysteerejä. Niiden mystillis-maaginen sisällys kävi ilmi jo kysymyksessä kasteesta, mihin maagisesti selitettyjä seremonioita lisättiin kasteopetuksen pääsemisen yhteyteen, että itse kasteeseen, missä ne saivat korvata uudestisyntymisen.

Alkukristillisen ajan kastekäytäntö

Kaste toimitettiin aluksi upottamalla ja kastettavat joutuivat tunnustamaan ensin uskonsa. Uskossa otettiin vastaan kaste. Seurakunnan tuli olla kokoonpantu pyhistä. Syntinen ei voinut kuulua Kristuksen seurakuntaan. Seurakuntia johtamaan valittiin synodi, joka merkitsee suomeksi kirkolliskokous. Se oli hallintojärjestelmä, jossa paikallisseurakuntia ylemmän hallintoportaan muodostivat seurakuntien edustajista koostuvat synodit.

Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa se vakiinnutti asemansa aluksi uskovien kasteen rinnalla. Katolisesta kirkosta muodostui valtiokirkko Konstantinuksen jälkeen v. 380 Rooman keisari Theodosius Suuren toimesta, jolloin julkaistiin kuuluisa yhteiskunnallinen lakikokoelma, jota voidaan pitää roomalaisen valtiokirkon syntyhetkenä. Siinä määrättiin jokainen kansalainen tunnustamaan kirkon uskoa ja kaikki muut olivat harhaoppisia, jotka määrättiin jumalallisen ja maallisen rangaistuksen alaisiksi. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi se merkitsi tällöin samalla lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi. Ylimpänä vallankäyttäjänä kirkossa oli keisari. Heti seuraavana vuonna, eli v.381 hän julisti Rooman kirkon ainoaksi ja hyväksytyksi uskonnoksi koko Rooman valtion alueella, joka oli silloin maailmanvalta. Uskovien kaste kiellettiin pian sen jälkeen vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman. Myöhemmin Martti Luther arvosteli voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, (vanhempi käännös) sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.

Johanneksen kaste

Johannes kastoi ihmisiä, kun he tekivät parannuksen. Johannes ei kastanut kaikkia ihmisiä, jotka tulivat hänet luokseen kastettaviksi, vaikka tästä on kirjoitettu näin: ”kaikkea kansaa kastettiin”. Luuk. 3:21. ”Kun siis kaikkea kansaa kastettiin ja myöskin Jeesus oli saanut kasteen ja rukoili, niin tapahtui, että taivas aukeni”.

Kaikki kansat tarkoitti tässä vain parannuksen tehneitä ihmisiä. Johannes sanoi niille, jotka tulivat hänen kastettavakseen, mutta eivät tehneet parannusta kovat sanat: ”Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa” (Luuk. 3:7) ? ”Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon” (Matt. 23:33)? Kaikki kansat tarkoittivat silloin, ja myös Jeesuksen puheessa; vain niitä ihmisiä, jotka ottivat hänet vastaan.

Ylipapit ja kirjanoppineet kysyivät Jeesukselta Johanneksen kasteen alkuperää: ”Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?” Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: ”Jos sanomme: ’Taivaasta’, niin hän sanoo meille: ’Miksi ette siis uskoneet häntä?’ Mutta jos sanomme: ’Ihmisistä’, niin meidän täytyy peljätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana.”. Ja he vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: ”Emme tiedä.” Niin hänkin sanoi heille: Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen”. Vaikka Jeesus ei vastannut ylipapeille ja kirjanoppineille sitä, oliko Johanneksen kaste taivaasta, Jeesus hyväksyi Johanneksen kasteen, ottamalla sen myös itse vastaan. Voidaan sanoa, että se oli taivaasta, koska Jeesus jatkoi opetuslapsineen kastamista Johanneksen jälkeen, kun hän oli mestattu.

Uskovien kasteen alkuperä

Jeesus ja apostolit kastoivat ja he jatkoivat näin Johanneksen aloittamaa kastamistoimintaa. Ihmiset, jotka tekivät parannuksen heidät kastettiin. Jeesus aloitti apostoliensa kanssa kastamistoiminnan jo ennen taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin Johannes, ilmenee Joh. 4:1 ”Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes – vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa.
Jeesuksen lähetyskäsky ennen hänen taivaaseen astumistaan ei ollut kristillisen kasteen alku, vaan Jeesuksen käsky jatkaa jo aloitettua toimintaa. Mark. 16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa tätä toimintaa. ”Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Perinteisesti on opetettu, että Jeesus asetti kasteen vasta taivaaseen noustessaan. Missään paikassa Raamatussa ei ole kuitenkaan sanottu, että Jeesus asetti kasteen vasta silloin, kun hän nousi taivaaseen. Asia voidaan käsittää myös niin, että hänen käskynsä saarnata evankeliumia ja kastaa olisi tarkoittanut jatkaa edelleen sitä työtä minkä hän oli jo sitä ennen aloittanut.

Jeesus sanoi: Matt. 28:19: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. (Vuoden 1938 käännös) Luterilaisen kirkon taholta selitetty niin, että Jeesus käski tehdä opetuslapsia kastamalla. Jeesus käski tehdä heidät ensin opetuslapsiksi ja sitten kastaa heidät. Kastaminen edellyttää tämän mukaan ensin opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi saarnaamalla tehdä opetuslasta, koska hänelle ei voida saarnata.

Tämä Raamatun kohta on käännetty suomenkielelle kreikan kielestä. Käännöstyön ovat tehneet luterilaisen kirkon edustajat. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että tämä jae on pyritty saamaan sanamuodoltaan sellaiseksi, että se tukisi mahdollisimman paljon luterilaisen kirkon oppia. Kreikan kielen alkutestistä ilmenee selvästi, että kysymyksessä on tehdä kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi. Opetuslapsi- sanan sijassa voitaisiin käyttää sanaa myös sanaa oppilas.

Opetuslapseksi ja Jeesuksen seuraajiksi ei voida tulla muulla tavalla kuin uskoon tulemalla. Raamattu Kansalle ry:n käännöksessä, joka on varsin sanatarkka käännös on tämä kohta käännetty näin: ”Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”.
Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan ottamista. Room. 10:17 mukaan: ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”. Usko ei tule kastamalla.
Lutherille tämä oli vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle ”tehdyn teon perusteella” (ex opere operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon häntä kastettaessa.

Kaste tulee ottaa vastaan henkilökohtaisesti

Matt. 28:19 ei ole ainoa kohta Raamatussa jossa puhutaan kastamisesta. Mark. 16:16 on sanottu: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”. Jos Matt.28:19:sta asia ei selviä, niin tässä se on sanottu keitä tulee kastaa.

Kaste tulee ottaa vastaan henkilökohtaisesti. Raamatussa ei käsketä viemään ketään kasteelle tai kastettavaksi. Tätä osoittavat seuraavat kohdat Raamatusta: ”Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset” (Ap. t. 8:12). ”Ja heti putosivat hänen silmistään ikään kuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen (Ap. t. 9:18). ”Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi” (Ap.t. 8:13). ”Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen” (Ap.t. 19:5). ”Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan” (Ap.t. 2:38).

Kaste tuli ottaa vastaa välittömästi uskoon tulemisen jälkeen ja se tuli ottaa vastaan myös henkilökohtaisesti. ”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi” (Ap.t.22:16).

Normaalilla järjelläkin pitäisi ymmärtää, ettei Jumalaan uskovia ihmisiä saada aikaan kastamalla. Jos näin olisi tapahtunut, olisivat kaikki pikkuvauvoina kastetut Jumalan lapsia ja uudestisyntyneitä ihmisiä. Käytäntö osoittaa, ettei näin ole tapahtunut. Tekevätkö uudestisyntyneet ihmiset sellaisia hirmutekoja, joita maailmassa on tehty ja tehdään edelleen? Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, ei tarvittaisi julistaa lainkaan evankeliumia pelastuksesta.

Raamatullinen kastetapa

Raamatun esimerkit siitä miten kastaminen toimitettiin, osoittavat selvästi sen, että kaste toimitettiin upottamalla. Esimerkkejä tästä: Filippus ja hoviherra. ”He astuivat molemmat veteen”. ”Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä” Joh. 3:23). Nämä Raamatun kohdat viittaavat selvästi siihen, että kaste toimitettiin upottamalla.
Kol. 2:12 on kirjoitettu: ”ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista”, kuvaa sitä, miten kaste on toimitettava. Room. 6:4 puhutaan myöskin hautaamisesta. ”Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman”.

Kreikankielisessä alkutestissä kastetta koskeva sana tarkoittaa upottamista (baptidzontes), painamista veden alle. Raamatun mukainen kaste ja kasteleminen ovat eri toimituksia. Nykysuomen sanakirjan mukaan; sana kastaa: merkitsee tehdä märäksi tai kosteaksi, kostuttaa, kastella, esim. kastella kukkasia, kastaa kynä musteeseen, kastaa korppua kahviin, jne. Sana kastaa, merkitsee siis osittaista kastelemista. Kasteleminen ei ole sama toimitus kuin upottaa veden alle, jota on kristillinen ja raamatunmukainen kaste. Esimerkkejä nykysuomen sanakirjasta: upottamisesta: Laiva upotettiin ampumalla siihen torpedo, murhaaja upotti uhrinsa veden alle, tulva upotti alleen suuret alueet pelloista. Raamatun mukaan kaste tulee toimittaa siis upottamalla kastettava veden alle.

Väitteitä raamatullista upotuskastetta vastaan

Aapeli Saarisalo opettaa luterilaisen kirkon miehenä luterilaisen kirkon mukaan. Sanasta baptidso hän sanoo, että se merkitsee upottaa, mutta väittää heti perään, ettei se todista että tätä tapaa olisi aina käytetty. Lisäksi hän esittää, että esiintyy tapauksia, joissa sana ei suinkaan merkitse upottamista. Hän esittää, että Luuk. 11:38 ja Mark. 7:4 ovat sellaisia kohtia.

Edellä mainituissa Luuk.11:38 ja Mark. 7:4 on kysymys kummassakin tapauksessa peseytymisestä ennen ateriaa, eikä kastetoimituksesta. Raamatullista kastetta ei voida rinnastaa kylpyrituaaleihin, niillä oli aivan eri merkitys. Vaikka sana ebaptisthe esiintyy edellä mainituissa kohdissa, on huomattava että sana on näissä kohdissa substantiivi muodossa ja kastamista koskeva sana baptisdzo on verbi muodossa ja on edellistä voimakkaampi ilmaisu. Tämä sana merkitsee veteen kastamista ja siihen upottamista.

Vääriä väitteitä uskovien kastetta vastaan

Luterilaisen kirkon taholta väitetään että uskovien kaste perustuu vain kuuliaisuuteen, joka on ihmisen omaa tekoa ja lapsikaste on Jumalan teko ja on näin rinnastettavissa Jumalan sanaan. Väitteet ovat harhaan johtavia ja ristiriitaisia Raamatun ja uskovien kasteen kannalta.

Miten voisi kastaminen olla Raamatullisempaa silloin, kun ihminen ei ole tietoisessa tilassa häntä kastettaessa kuin silloin, kun hän ottaa kasteen itse vastaan tietoisesti. Raamatussa ei ole missään paikassa osoitettu, että kastettava pitää olla kastettaessa sellaisessa tilassa, ettei hän tajua itse koko toimituksen tarkoitusta? Jos näin olisi, aikuinen ihminen tai lapsi (joka jo ymmärtää kasteen merkityksen) sen perusteella hänet pitäisi tainnuttaa ennen kasteen toimittamista, että hän olisi kastettavassa tilassa, ettei hän tajuaisi koko toimituksen suorittamista, jotta se voisi olla Jumalan teko. Kaikki Raamatun esimerkit osoittavat päinvastaista. He ottivat kasteen itse vastaan miehet sekä naiset. ”Mitä viivyttelet, anna kastaa itsesi”. Mikä estää kastamasta minua, sanoi Etiopian hoviherra Filipukselle. Oliko heidän kastamisensa Raamatun vastaista kuuliaisuuden osoittamista, kun he ottivat kasteen itse vastaan?.

Miksi Jeesus ei kastanut lapsia, joita tuotiin hänen siunattavakseen, vaan siunasi heitä, vaikka hän oli opetuslapsineen kastanut jo ihmisiä niin kuin Raamatussa kerrotaan? Väite, että kaste olisi Jumalan teko, on vastoin Jumalan sanaa, koska Raamatussa ei ole missään paikassa näin sanottu. Sen sijaan Jeesus sanoi Joh. 6:29. ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” Väittäminen, että kaste jonka ihminen itse ottaa vastaan on ihmisen teko, on vastoin Raamattua ja paikkansa pitämätön. Silloinhan Raamatun esittämät kastetapaukset, esim. kun 3000 ihmistä ensimmäisenä helluntaina kastettiin, kun he olivat tulleet uskoon, heidän kastamisensa olisi ollut tämän väitteen mukaisesti ihmisen omaa tekoa ja näin Jumalan sanan vastaista toimintaa.

Raamatussa puhutaan kuuliaisuudesta Jumalan sanaa kohtaan. Tämä koskee kaikkia asioita missä meidän tulee noudattaa Jumalan sanaa. Jumalan sanan noudattaminen on kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan. Tästä ei voida sulkea pois myöskään kastetta. Kaste on vain yksi osa sitä, että ihminen noudattaa elämässään Jumalan sanaa ja toimii Jumalan sen mukaisesti. Kristus antoi itse omalla kuuliaisuudellaan Jumalaa kohtaan tästä hyvän esimerkin. Hän oli kuuliainen aina Isän tahdolle ja tämän vuoksi pääsemme osalliseksi armosta uskon kautta. Viittaan Room. 1:5. ”Tämän vuoksi olemme saaneet armon, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan”.

On epäloogista ja ristiriitaista väittää, että uskovien kaste olisi vain kuuliaisuuden osoittamista Jumalan sanaa kohtaan. Jos luterilaiset toimittavat lapsikasteen, eivätkö hekin ole tekevinään sitä mielestään myös kuuliaisuudesta Jumalan sanaa kohtaan, koska Raamatussa käsketään kastaa ihmisiä. Miksi he muuten lapsia kastaisivat. Kaikki tällaiset puolustukset lapsikasteen puolesta ovat järjen vastaisia ja epäjohdonmukaisia, puhumatta siitä, että ne ovat myös Raamatun vastaisia.

Tottelemattomuus Jumalan sanaa kohtaan on syntiä. Tottelemattomuutensa vuoksi Israelin kuningas Saul menetti kuninkuutensa ja Jumalan Henki jätti hänet. 1. Sam. 15:23 sanotaan: ”Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.” Hepr. 2:2 puhutaan myös tottelemattomuudesta: ”Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa”. Tottelemattomuus Jumalan sanaa kohtaan kasteasiassa on tottelemattomuutta Jumalaa vastaan. Tämä vaikuttaa myös siihen ettemme saa kaikkea sitä, mitä Jumala tahtoisi meille antaa. Ps. 68:7 sanotaan: ”Vain niskoittelijat asuvat kuivassa maassa”.

Uskovien kaste ja ns. lapsikaste

Raamattu ei tunne muuta kastetta kuin uskovien kasteen. Tämä on se yksi kaste, jota Ef. 4:5. tarkoittaa: ”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste”. Vaikka Jeesuksen sanojen perusteella Johanneksen kaste oli taivaasta, niin tämäkin kaste voitiin uudistaa, koska se ei ollut se yksi kaste, mistä apostoli Paavali edellä mainitsi. ”Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehottaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen”. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja hän sanoi: ”Millä kasteella te sitten olette kastetut?” He vastasivat: ”Johanneksen kasteella” (Ap.t. 19:3-5).
Eikö sitten sellaista kastetta jota Raamattu ei lainkaan edes tunne, voitaisi uusia? Lapsikasteesta ei voida sanoa, että se olisi taivaasta ottaen huomioon sen, että se toimitetaan Raamatun vastaisesti ja lisäksi vielä väärällä tavalla. Usein vielä sen suorittajakin on uskosta osaton henkilö.

Pelottelua uskovien kasteella

On suorastaan vastuuntunnotonta opettaa ihmisille sellaisia valheita, että he ovat tehneet syntiä, kun ovat toimineet Jumalan sanan mukaan ja ottaneet vastaan kasteen uskoon tultuaan. On suurta pimeyttä opettaa Jumalan sanan varjolla tällaista ja saattaa herkkäuskoisia ihmisiä epätoivoon ja pelkoon. Normaalilla järjelläkin pitäisi ymmärtää sellainen mahdottomuus, että Jumalan lapsiksi voidaan tulla kastamisen avulla. Jos kastamalla tultaisiin Jumalan lapsiksi, olisivat kaikki ihmiset, jotka ovat kastettu pikkuvauvoina Jumalan lapsia ja uudestisyntyneitä ihmisiä. Käytäntö osoittaa ettei näin ole.
Raamatussa puhutaan yhdestä uskosta ja yhdestä kasteesta. Se kaste, jota tämä Raamatun paikka tarkoittaa ei ollut lapsikaste. Se oli kaste, joka oli toimitettiin henkilökohtaisesti uskoon tulleille ihmisille ja se oli upotuskaste.

Luterilaisen kirkon lapsikasteoppi ei täytä Raamatullisen kasteen kriteereitä, koska sitä ei suoriteta Raamatun mukaan uskoon tulon perusteella, lisäksi kastetapa on myös väärä.
Koska lapsikaste ei täytä Raamatullisen kasteen perusteita, ei ole mitään syytä epäillä tehneensä syntiä, kun on ottanut uskoon tulemisen jälkeen itse kasteen.

Leo Koukku

Kirjallisuutta:
Kirkkohistoria, Hjalmar Holmquist (Lundin Yliopiston kirkkohistorian ja symboliikan professori)
Yksi kaste, Juhana Lehmuskoski (teologian maisteri)