Mikä usko on oikea

Maailmassa on paljon erilaisia uskontoja. Uskonto ja usko ovat eri asioita. Usein nämä sekoitetaan keskenään. Kuuluminen johonkin kirkko- tai uskontokuntaan käsitetään helposti eri uskoiksi. Jostakin henkilöstä, joka kuuluu eri kirkkokuntaan tai eri herätysliikkeeseen sanotaan, että hän on eri uskossa. Vaikka uskon kohde olisi molemmilla Jeesus Kristus. Raamatun mukaan ei ole muuta perustusta kuin Jeesus Kristus (1.Kor.3:10). Hän on uskon alkaja ja sen täyttäjä, kuten Hepr. 12:2 hänestä sanotaan.

Eri asia on se, jos ei omista uskoa lainkaan. Kuuluminen johonkin kirkkoon tai herätysliikkeeseen ei tee kenestäkään sanan varsinaisessa merkityksessä kristittyä, eikä takaa kenellekään tämän perusteella iankaikkista elämää.

Usein kuulee myös sanottavan: Jokainen tulee uskollaan autuaaksi. Yleensä tällä tarkoitetaan johonkin kirkkoon tai muuhun uskontokuntaan kuulumista. Sanonta on oikea vain silloin, jos sillä tarkoitetaan sitä, että jokainen tulee autuaaksi vain oman henkilökohtaisen uskonsa kautta, ei toisen uskon perusteella.

”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä” (Joh. 1:12). Mikään uskonto, kirkkokunta tai uskontokunta eivät pelasta ihmistä. On olemassa vain yksi oikea usko, ja se on usko Jeesukseen Kristukseen. Raamatussa sanotaan: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut” (Apt. 16:31).

Erilaisten uskontojen monilukuisuus ja kristinuskon jakautuneisuus eri kirkkoihin ja  uskontokuntiin aiheuttaa monille ihmiselle vaikeuksia ymmärtää kristinuskon sanomaa. Tämän vuoksi ei ole ihme, että  monet kysyvät, mikä usko on  oikea.

Miksi on eri uskontoja?

Ihminen on tajunnut kaikkina aikoina sen, että täytyy olla joku joka on  luonut koko maailman-kaikkeuden ja  kaiken,  mitä näemme ympärillämme. Jokainen tuntee jollakin tavalla, haluaako hän myöntää sitä tai ei, kaipausta löytää tarkoitus elämälleen ja selitys siihen, mitä varten hän on olemassa.

Erilaiset uskonnot ovat syntyneet tämän kaipuun ja etsinnän tuloksena. Monet uskonnot ovat synty-neet sen tiedon puitteissa, mitä näiden uskontojen perustajilla on ollut käytettävissään maailmankaik-keuden synnystä ja elämän tarkoituksesta. Koska ihmisillä ei ole ollut aina Jumalan itsensä antamaa täydellisempää tietoa Jumalasta, ovat monet opit muodostunut sellaiseksi, mikä on ollut niissä olosuhteissa mahdollista.

Jumalan vastustaja ja ihmisen sielunvihollinen Saatana, on ollut sekoittamassa myös asiaa. Tämä persoonallinen paha, kaiken pahan ja vääryyden alku, on pyrkinyt estämään aina sen, ettei ihmiset uskoisi Jumalaan. Hän on esiintynyt myös valkeuden enkelinä ja ollut vaikuttamassa kielteisellä tavalla monien uskontojen sisältöön ja johtanut ihmisiä harhaan, heidän etsiessään yhteyttä Jumalaan.

Monet uskonnot voivat antaa ihmisille erilaista toimintaa, tapoja, perinteitä, viihdettä ja elämälle eri-laista ulkonaista sisältöä, mutta ne eivät voi tyydyttää koskaan ihmisen sisäistä kaipuuta  päästä yhteyteen hänen Luojansa  ja Jumalansa kanssa. Ne eivät tuo myöskään pelastusta iankaikkisesta tuomiosta.

Kun Jumala  loi  ihmisen, …”myös iankaikkisuuden hän on pannut  heidän  sydämeensä”,  (Saarn. 3:11) että he etsisivät Jumalaa, …”jos ehkä voisivat hapuleimalla  hänet  löytää” (Apt. 17:27). Tästä aiheutuu  kaipaus etsiä Jumalaa ja tämä  ilmenee sitten monina eri uskontoina, joilla kaikilla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Erilaiset uskonnot

Monilla eri uskonnoilla on yleensä joku tunnettu uskonnon perustaja, jonka opetuksien perusteella uskonto on syntynyt, tai uskonto perustuu vanhoihin uskomuksiin, perinteisiin ja tapoihin, joilla monilla ei ole mitään kirjallista pohjaa ja perustaa mihin se perustuu, esim. Kiinan kansanuskonnot ja erilaiset etniset uskonnot. Yhteistä näille erilaisille uskonnoille on se, että ne eivät muuta ihmistä sisäisesti, anna ihmisille rauhaa, vapauta syyllisyydestä, vapauta pelosta, eivätkä anna ihmisille iankaikkista elämää ja yhteyttä Luojansa kanssa. Erilaiset eri uskonnot vaativat ihmisiltä paljon uhrauksia, pitävät ihmisiä pelon vallassa, sisältävät oppeja ja uskomuksia, jotka ovat usein järjen vastaisia, hyväksyvät väkivallan ja monenlaisen raakuuden, esim. naisten ympärileikkauksen. Primitiiviset uskonnot palvovat ja pelkäävät vainajia ja erilaisia henkiä, joille uhrataan jne.

Kristinusko

Kristinusko eroaa eri uskonnoista siinä, että se voi muuttaa ihmisen. Se voi tehdä ihmisen vapaaksi syyllisyydestä, onnelliseksi, iloiseksi, jonka katseesta ja ulkonäöstä näkyy usein jo sisäinen muutos. Usko ja yhteys Jumalaan, voi tehdä paatuneestakin rikollisesta uuden ihmisen, vapauttaa alkoholista ja huumeiden käytöstä, synnin ja paheiden orjuudesta ja vihasta ja katkeruudesta muita ihmisiä kohtaan. Kun Jumalan rakkaus saa vallata ihmisen, hän voi rakastaa kaikkia ihmisiä, jopa vihamiehiään. Monet ovat Jumalan rakkauden valtaamina antautuneet palvelemaan epäitsekkäästi myös muita ihmisiä ja uhraamaan elämänsä ja aikaansa toisten ihmisten hyväksi. Usko Jumalaan antaa ihmiselle sisäisen rauhan ja varmuuden  myös iankaikkisesta elämästä ja  vapauttaa ihmisen pelosta. Monet ovat saaneet kokea myös parantumisen vaikeistakin sairauksista. Uskoon ja yhteyteen Jumalan kanssa, liittyy myös monia käsittämättömiäkin asioita. Monet ovat uskoon tultuaan saaneet lahjan profetoida tapahtuvista asioista, puhua Jumalan kanssa kielillä, jotkut ovat saaneet lahjan puhua vierasta kieltä myös jollekin, jolle Jumala on antanut hänen kauttaan ilmoituksen. Mikään uskonto ei voi tyydyttää tällä tavalla ihmisen sisäistä kaipausta saada olla yhteydessä näin Luojansa ja Jumalansa kanssa.

Kristinuskon syntyminen

Kristillisen uskon perustana on Vanha testamentti, joka sisältää Jumalan antaman ilmoituksen itsestään ja maailmankaikkeuden synnystä. Vanha testamentti on samalla Israelin kansan historia, jonka kansan Jumala valitsi kansakseen Aabrahamin kuuliaisuuden johdosta Häntä kohtaan. Vanha testamentti sisältää myös lupauksen Jeesuksen syntymisestä, jonka kautta myös kaikki pakanakansatkin tulivat Israelin kansan lisäksi Jumalan lupauksen piiriin. Israelin kansa ei ole tätä Jumalan suunnitelmaa pakanakansoista hyväksynyt, eivätkä ole tunnustaneet Jeesusta Jumalan Pojaksi, vaan odottavat edelleen Messiaan syntymistä. Siitä huolimatta, vaikka kaikki Vanhassa testamentissa olleet ennustukset Jeesuksesta ovat toteutuneet kirjaimellisesti.

Kristillisten kirkkokuntien syntyminen

Apostolisen ajan seurakunnat muodostuivat 300- luvulla j.Kr. katoliseksi kirkoksi. Historiallisten olosuhteiden johdosta syntynyt kirkkolaitos sai pakanakulttuurin ja maallisen vallanpitäjien päästyä vaikuttamaan sen johtoon yhä enemmän kristillisen seurakunnan toimintaan vieraita oppeja, jotka ovat ristiriidassa Raamatun kanssa. 1500 -luvulla  ei ollut kuin kaksi kristillistä kirkkoa roomalais- ja kreikkalaiskatoliset kirkot. Viimeksi mainittu kirkkokunta muodostui Rooman kirkon jakaannuttua kahtia.

Uusia kirkkokuntia  syntyi uskonpuhdistuksen tuloksena. Uskonpuhdistajien tarkoituksena oli puhdistaa olemassa oleva katolinen kirkko Raamatulle vieraista opeista, jotka olivat tulleet siihen historiallisen kehityksen tuloksena. Vallitsevissa olosuhteissa uskonpuhdistus ei voinut toteutua uskonpuhdistajien haluamalla tavalla roomalaiskatolisen kirkon ja valtiovallan harjoittaman vainon ja painostuksen johdosta. Ne uskonpuhdistajat jotka olivat vaatineet palaamista alkuperäiseen apostoliseen oppiin, tuomittiin kuolemaan.

Uskonpuhdistuksen tuloksena syntyi uusia kirkkokuntia, jotka eivät luopuneet kaikista katolisen kirkon raamatunvastaisista opeista. Uskonpuhdistajat olivat katolisen kirkon pappeja. Näin on luonnollista, ettei kaikista   vanhoista perinteistä ja tavoista luopuminen ollut mahdollista arvovalta- tai muista syistä.

Uskonpuhdistuksen jälkeen on syntynyt myöhemmin vielä uusia  erilaisia kristillisiä kirkkokuntia ja muita kristillisiä yhteisöjä, jotka poikkeavat jonkin verran toisistaan, riippuen siitä, kuinka he ovat tulkinneet alkuperäistä raamatullista opetusta ja käsittäneet raamatun ilmoitusta Jumalasta.

Syynä uusien kirkko- ja uskonto-kuntien syntymiselle on ollut se, ettei uskonpuhdistuksen toteutu-minen edellä mainitulla tavalla tyydyttänyt kaikkia niitä ihmisiä, jotka olivat halunneet, että Raamattua tulee opettaa alkuperäisen apostolisen opin mukaan, tulkitsematta sitä kenenkään ihmisen, uskonpuhdistajien tai kirkkoisien  mielipiteiden mukaan.

Oikea usko

Vaikka maailmassa on paljon erilaisia uskontoja,  oikeaa  uskoa  on  vain usko Jeesukseen Kristukseen.  ”Eikä  ole  pelastusta  yhdessäkään toisessa; sillä ei ole  taivaan  alla  muuta  nimeä  annettu, jossa  meidän  pitäisi  pelastuman” (Apt.4:12). Se nimi on Jeesus Kristus.”Hänestä  kaikki  profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo Häneen,  saa  synnit  anteeksi Hänen nimensä kautta” (Apt.10:43). Mikään uskonto ei voi muuttaa ihmistä, antaa ihmiselle omantunnon rauhaa, syntien anteeksiantamusta ja iankaikkista elämää kuin usko Jeesukseen Kristukseen.

Oikean uskon tunnusmerkit

Jumalan sanasta löytyvät ne kriteerit, jotka ovat oikealle uskolle tunnusomaisia. Pelastus tulee ottaa vastaan henkilökohtaisesti. Pelastus ei ole automaatio, joka tulee ulkonaisten tapojen tai toimitusten kautta. Oikeaan uskoon liittyy mielenmuutos, syntien tunnustaminen ja parannuksen tekeminen. Jeesus sanoi: ”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista” (Luuk. 24:47).

Seuraavat raamatunkohdat osoittavat, mitä oikea usko sisältää ja mitä se edellyttää:
”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois” (Ap. t. 3:19).

”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus”  (Ap. t. 17:30).

”Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”(Ap.t.2:38).

”Jos me tunnustamme syntimme, on Jumala uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä”  (1. Joh. 1:9).

Uskonsa tunnustaminen

Oikeaan uskoon kuuluu Raamatun mukaan lisäksi myös uskonsa tunnustaminen, kuten seuraavat raamatunkohdat osoittavat:

”Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan”.(Room. 10:10). ”Sen tähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa” (Matt. 10:32). ”Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa” (Mark. 8:38).

Apostoli Paavali oli hyvin jyrkkä sellaista opetusta kohtaan, joka poikkeaa Jumalan sanan mukaisesta julistuksesta, ja hän sanoi: ”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”  (Gal. 1:8).

Leo Koukku

Mainokset